" Sunnuntaiaamuna
käveli rakkaus
minua eteisessä vastaan
Sillä oli pylly paljaana
se tahtoi syliin
Painoi poskensa omaani
vasten ja sanoi "äiti" "
-Oili Kangasniemi
Olen ollut äiti kohta vuoden ajan. Tämä vuosi on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, mutta päälimmäisenä tunteena on ollut pohjaton rakkaus. En sano, että äitiys on pehmittänyt minua, mutta on se kyllä hionut terävimpiä kulmia pois. Olen etuoikeutettu saadessani viettää ensimmäistä äitienpäivää. On ihanaa vastaanottaa ja antaa rakkautta ja seurata tuon minin kasvua ja kehitystä. Olen onnellinen, että saan olla mukana oppimassa ja opettamassa, niin hyvissä, kuin huonoissakin hetkissä. On mahtavaa, että tuo pieni ihminen tukeutuu juuri minuun ja olen hänelle tärkeä. Ihanin tunne on, kun oma lapsi haluaa käpertyä syliin ja nauttia äidin lämmöstä, läheisyydestä ja turvasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti, en osannut kuvitellakaan millaista äitiys tulisi olemaan, eipä tähän "työhön" koulua ole ja tässä opitaan ja sovelletaan matkan varrella. Lapsi opettaa minua usein enemmän, kuin minä lasta. Tiesin aina, että elämämme tulee muuttumaan, kunhan lapsi syntyy. Vahvat tunteet ja kiintymys nostivat päätään jo raskausaikana, mutta sydän meinasi pakahtua rakkaudesta, onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä kun näin tyttäremme ensimmäisen kerran leikkaussalin sivupöydällä, tuon pienen ihmeen olimme aikaiseksi saaneet. Tuo pieni nyytti täyttää kohta vuoden ja on oppinut hurjasti uusia taitoja, luonnettakin alkaa löytyä.
Tavoitteeni on antaa lapselle parhaat lähtökohdat elämälle. Toivon, että hänestä tulee itsevarma, rohkea, viisas, kiitollinen, huomaavainen muita kohtaan ja ennenkaikkea onnellinen. Pyrin tarjoamaan hänelle rajattomasti hellyyttä, ainaista kannustusta sekä rajoja sopivissa määrin. Haluan, että äiti on ihminen, jolle voi ja pitää aina kertoa murheista ja huolista ja jolta saa apua.
Anja Snellmania mukaillen
"Joonatan Leijonamielen rohkeutta,
sitä haluaisin antaa sinulle.
Vaahteramäen Eemelin elämäniloa,
että mitään ei kannata liikaa murehtia etukäteen,
asiat otetaan sellaisina kuin ne tulevat ja sitten toimitaan,
tehdään mitä voidaan.
Peukalo-Liisan ja Ihmemaan Liisan kykyä elää läpi yllätyksiä ja ihmeitä,
kaikki voi olla mahdollista.
Muumimamman tyyntä luotettavuutta,
terveen järjen harkintaa.
Tom Sawyerin rehellisyyttä ja suoruutta,
kykyä kohdata tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.
Nalle Puhin taitoa ottaa vastaan myös kaikki hyvä,
kiitokset ja onnistumisen elämykset.
Karvisen kykyä laiskotteluun ja nautiskeluun.
Toivon, että uskaltaisit ajatella ja tehdä asioita
joskus myös nurinkurisesti kuin Peppi Pitkätossu,
toivon ahkeruuden ja tunnollisuuden oheen
hulluttelevaa huolettomuutta,
Nuuskamuikkusen luontoa lähteä syksyn tullen
maailmanympärysmatkalle vain huuliharppu korvan takana,
Pikku Myyn voimaa olla omaa mieltä,
vaikka muut olisivat kaikki samaa mieltä,
Pikku prinssin taitoa odottaa kärsivällisesti ja suvaita erilaisuutta,"
Ennen lasta tykkäsin meikata voimakkailla väreillä. Nykyään aika ei tälle harrastukselle riitä, mutta minusta on edelleen mukavaa panostaa habitukseen edes joskus. Voi sitä harmituksen määrää, kun minulle aiemmin viikolla selvisi, että unelmieni luomiväri-paletti olikin loppuunmyyty! Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun lahjoista paljastui kyseinen paletti. Olen aina ollut siinä uskossa, että ei miehet kuuntele, varsinkaan, jos kyse on esimerkiksi meikeistä. Lisäksi sain tytärtämme symboloivan kaulakorun, muutaman hedelmäpuun, sekä aamiaisen ja miehen leipomaa mutakakkua, kyllä tätä äitiä on tänään hemmoteltu oikein urakalla. Kuinka täydellisesti mieheni olikaan ne osannut valita. On ihana, kun oma kumppani kuuntelee ja ymmärtää sinua täysin. Tämä muistuttaa minua siitä, että vaikka olenkin nykyään äiti, niin olen myös se Hanna, johon hän alunperin rakastui.
Samistelua kotimaisissa vaatteissa.
Himoitsemani Game Of Thrones-luomiväripaletti.
Lastamme symboloiva kaulakoru.
xo
Hanna
