sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Ensimmäinen äitienpäivä


" Sunnuntaiaamuna
käveli rakkaus
minua eteisessä vastaan
Sillä oli pylly paljaana
se tahtoi syliin
Painoi poskensa omaani
vasten ja sanoi "äiti" "
-Oili Kangasniemi


Olen ollut äiti kohta vuoden ajan. Tämä vuosi on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, mutta päälimmäisenä tunteena on ollut pohjaton rakkaus. En sano, että äitiys on pehmittänyt minua, mutta on se kyllä hionut terävimpiä kulmia pois. Olen etuoikeutettu saadessani viettää ensimmäistä äitienpäivää. On ihanaa vastaanottaa ja antaa  rakkautta ja seurata tuon minin kasvua ja kehitystä. Olen onnellinen, että saan olla mukana oppimassa ja opettamassa, niin hyvissä, kuin huonoissakin hetkissä. On mahtavaa, että tuo pieni ihminen tukeutuu juuri minuun ja olen hänelle tärkeä. Ihanin tunne on, kun oma lapsi haluaa käpertyä syliin ja nauttia äidin lämmöstä, läheisyydestä ja turvasta. 

Ennen kuin minusta tuli äiti, en osannut kuvitellakaan millaista äitiys tulisi olemaan, eipä tähän "työhön" koulua ole ja tässä opitaan ja sovelletaan matkan varrella. Lapsi opettaa minua usein enemmän, kuin minä lasta. Tiesin aina, että elämämme tulee muuttumaan, kunhan lapsi syntyy. Vahvat tunteet ja kiintymys nostivat päätään jo raskausaikana, mutta sydän meinasi pakahtua rakkaudesta, onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä kun näin tyttäremme ensimmäisen kerran leikkaussalin sivupöydällä, tuon pienen ihmeen olimme aikaiseksi saaneet. Tuo pieni nyytti täyttää kohta vuoden ja on oppinut hurjasti uusia taitoja, luonnettakin alkaa löytyä. 

Tavoitteeni on antaa lapselle parhaat lähtökohdat elämälle. Toivon, että hänestä tulee itsevarma, rohkea, viisas, kiitollinen, huomaavainen muita kohtaan ja ennenkaikkea onnellinen. Pyrin tarjoamaan hänelle rajattomasti hellyyttä, ainaista kannustusta sekä rajoja sopivissa määrin. Haluan, että äiti on ihminen, jolle voi ja pitää aina kertoa murheista ja huolista ja jolta saa apua. 



Anja Snellmania mukaillen 

"Joonatan Leijonamielen rohkeutta,
sitä haluaisin antaa sinulle.
Vaahteramäen Eemelin elämäniloa,
että mitään ei kannata liikaa murehtia etukäteen,
asiat otetaan sellaisina kuin ne tulevat ja sitten toimitaan, 
tehdään mitä voidaan.
Peukalo-Liisan ja Ihmemaan Liisan kykyä elää läpi  yllätyksiä ja ihmeitä,
kaikki voi olla mahdollista.
Muumimamman tyyntä luotettavuutta,
terveen järjen harkintaa.
Tom Sawyerin rehellisyyttä ja suoruutta,
kykyä kohdata tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.
Nalle Puhin taitoa ottaa vastaan myös kaikki hyvä,
kiitokset ja onnistumisen elämykset.
Karvisen kykyä laiskotteluun ja nautiskeluun.
Toivon, että uskaltaisit ajatella ja tehdä asioita
joskus myös nurinkurisesti kuin Peppi Pitkätossu,
toivon ahkeruuden ja tunnollisuuden oheen 
hulluttelevaa huolettomuutta,
Nuuskamuikkusen luontoa lähteä syksyn tullen 
maailmanympärysmatkalle vain huuliharppu korvan takana, 
Pikku Myyn voimaa olla omaa mieltä, 
vaikka muut olisivat kaikki samaa mieltä, 
Pikku prinssin taitoa odottaa kärsivällisesti ja suvaita erilaisuutta,"


Ennen lasta tykkäsin meikata voimakkailla väreillä. Nykyään aika ei tälle harrastukselle riitä, mutta minusta on edelleen mukavaa panostaa habitukseen edes joskus. Voi sitä harmituksen määrää, kun minulle aiemmin viikolla selvisi, että unelmieni luomiväri-paletti olikin loppuunmyyty! Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun lahjoista paljastui kyseinen paletti. Olen aina ollut siinä uskossa, että ei miehet kuuntele, varsinkaan, jos kyse on esimerkiksi meikeistä. Lisäksi sain tytärtämme symboloivan kaulakorun, muutaman hedelmäpuun, sekä aamiaisen ja miehen leipomaa mutakakkua, kyllä tätä äitiä on tänään hemmoteltu oikein urakalla. Kuinka täydellisesti mieheni olikaan ne osannut valita. On ihana, kun oma kumppani kuuntelee ja ymmärtää sinua täysin. Tämä muistuttaa minua siitä, että vaikka olenkin nykyään äiti, niin olen myös se Hanna, johon hän alunperin rakastui. 


Samistelua kotimaisissa vaatteissa.

Himoitsemani Game Of Thrones-luomiväripaletti.

Lastamme symboloiva kaulakoru.



xo 
Hanna

lauantai 11. toukokuuta 2019

Vastakohtien viikonloppu

Toukokuun toinen sunnuntai on vakiintunut äitienpäiväksi. Minulle tämän vuoden äitienpäivä on ensimmäinen äitinä ja odotan sitä kovasti. Moni ei kuitenkaan tiedä, että samana viikonloppuna, vain päivää ennen äitienpäivää, vietetään lapsettomien lauantaita.

Äitienpäivä on varmasti yksi raskaimmista päivistä lapsettomuudesta kärsivälle. Lapsettomien lauantai on hyvä muistutus meistä jokaiselle, että äitiys ja isyys eivät ole itsestäänselviä asioita. Jokainen lapsi on ihme. Nykytutkimusten valossa joka viides suomalaispari kokee tahatonta lapsettomuutta jossain vaiheessa.

Mielestäni koskaan ei ole sopivaa kysellä, koska pariskunta aikoo hankkia lapsia. Ei edes parilta, jolla on jo lapsia. Etenkin vanhemmalla sukupolvella utelu on todella yleistä. Toisille lapsettomuus on vapaaehtoista, mutta toisille lapsi on hyvin toivottu ja yritetty, mutta raskaus ei syystä tai toisesta onnistu. Kaikenlainen utelu, vihjailu ja kiusoittelu lapsista voi tahattomasti lapsettomilla repiä auki syviä haavoja, koska taustalla voi olla esimerkiksi vuosien kamppailua keskenmenojen yms. kanssa.  Pointti on siinä, että koskaan ei voi tietää toisten taustoja, eikä ne meille muille edes kuulu. Kaikenlaisen utelun ja vihjailun sijaan kannattaa tyytyä siihen, että lapsettomat pariskunnat voivat halutessaan avata taustoja, mutta velvollisuutta heillä ei siihen ole.

Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä en ole itse kärsinyt lapsettomuudesta, mutta tunnen useita pareja, joilla tilanne on toinen. Olen todella kiitollinen jokaisesta päivästä, kun saan olla tuon mahtavan minin äiti ja toivon jarrusukkia kaikille siinä tilanteessa oleville.












xo
Hanna

torstai 25. huhtikuuta 2019

Tukiverkosto

Se kuuluisa tukiverkosto. Tukiverkoston tärkeyttä korostetaan lapsiperheiden arjessa varsinkin lasten ollessa pieniä. Neuvolassa otettiin usein puheeksi tukiverkosto ja sen tärkeys, nykyään jopa kolmannes perheistä jää ilman tukiverkkoa. Synnytyksen jälkeen asiaan palattiin jokaisella käyntikerralla. Onko minulla tarpeeksi tukea ympärilläni, kun omat sukulaiset asuvat toisella puolella Suomea ja mies tekee keikkoja ulkomailla?

Meidän yhteistä taivalta perheenä tulee kohta täyteen 11 kk ja voin hyvillä mielin todeta, että olen etuoikeutettu ja kiitollinen, kun meidän elämässä on osallistuvat isovanhemmat. Minun sukuni asuu kaukana, mutta jos olen heiltä apua kaivannut, on hätiin lentänyt niin siskoa kuin äitiäkin. Miehen vanhemmat puolestaan asuvat lähellä ja heiltä olen saanut apua lähes päivittäin. Isovanhemmat ovat ainakin meidän perheessä aivan korvaamattoman tärkeässä roolissa. Jos olen sairastunut tai muuten vain tarvinut omaa aikaa tai lepoa, on neiti saanut olla muutamia tunteja mummolassa hoidossa, että olen saanut levätä. 



xo
Hanna

Tyttö voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei tytöstä

Olen 31-vuotias nainen, lähtöisin Torniosta. Perheeseeni kuuluu mies, tytär sekä kaksi kissaa. Kuusi vuotta sitten tein päätöksen hypätä tuntemattomaan ja muutin toiselle puolelle Suomea. Nykyään pidän jo Turkua kotinani ja päivääkään en ole katunut päätöstäni lähteä. Vaikka pidän Turkua kotinani, en miellä itseäni turkulaiseksi. Juuret ovat vahvasti pohjoisessa, vaikka murre onkin jo häipynyt melkein kokonaan.

Näihin kuuteen vuoteen mahtuu paljon asioita. Olen saanut seilata Itämerta, sieltä sain mukaani rakkaan lempinimen; Lapinnoita. Muutama vuosi sitten jäin maihin töihin ja n. vuosi sitten aloitin sen tärkeimmän "työn" ja minusta tuli äiti. Nykyään ajatukset ja kiinnostuksen kohteet liittyvät vahvasti perhe-elämään, lasten vaatteisiin yms. 


xo
Hanna